keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Talvinen talvilintujen kevätlaskenta - Winter bird census in the neighbourhood

Kiersin tänään talvilintureittini kirpeässä, mutta aurinkoisessa pakkassäässä. Klo 8.40 lämpömittari näytti - 23°C ja aurinko paistoi sinitaivaalta jääkiteiden leijaillessa kuuraisista puista. Pakkasesta huolimatta oli erinomainen ulkoilusää ja myös monet linnut lauloivat. Lintuja näkyi reitin varrella vuodenajalle tyypilliseen tapaan niukasti, mutta havaitsin kaksi reitille uutta lajia - varpuspöllön ja pohjantikan. Lajeja näkyi sentään vielä 20 ja yksilöitä 487, sekä yksi orava.

Eurasian Pygmy Owl - Varpuspöllö






Three-toed Woodpecker - Pohjantikka





Bohemian Waxwings in backlight - Tilhet reippaassa vastavalossa




Observations - havikset


Varpuspöllö Pygmy Owl
1
Käpytikka Great Spotted Woodpecker
7
Pohjantikka Three-toed Woodpecker
1
Tilhi Bohemian Waxwing
5
Mustarastas Blackbird
8
Sinitiainen Blue Tit
106
Talitiainen Great Tit
88
Kuusitiainen Coal Tit
6
Harakka Eurasian Magpie
13
Naakka Common Jackdaw
66
Varis Hooded Crow
46
Varpunen House Sparrow
4
Pikkuvarpunen Tree Sparrow
30
Peippo Chaffinch
1
Viherpeippo Greenfinch
37
Tikli Goldfinch
31
Urpiainen Mealy Redpoll
7
Punatulkku Bullfinch
17
Keltasirkku Yellowhammer
11

lauantai 13. tammikuuta 2018

13.1. Allihaahka Lempäälässä - a Steller's Eider



Kirsti Vadén ja Ritva Mikkola löysivät eilen Lempäälän Herralankoskelta allihaahkan, onnittelut, hieno havainto sisämaasta ja yleensäkin nykypäivänä! Kävin katsomassa lintua aamulla. Se viihtyi tiiviisti talvitelkkien suosimalla vakiopaikalla, eli aivan sillan alapuolella, kosken kuohujen alaosassa, vuolteen itärannalla. Lintu sukelteli aktiivisesti, ilmeisesti juuri tuossa kohdassa on jotakin ravintoa, koska telkätkin siinä ruokailevat.


Räpsin umpihämärässä kelissä 400 dokkaritason ruutua vartissa. Linnusta olisi ehkä saanut parempiakin kuvia, sillä se lähestyi vähitellen koko ajan. Yhtäkkiä lintu kuitenkin säikähti ja häipyi tuokiossa kauas alavirtaan virran mukana. Vilkaisu sivulle ja eikös vieressä seissyt pokkarinsa kanssa joku, joka oli kävellyt rantaan suoraan kohti lintua juuri silloin, kun lintu EI ollut sukelluksissa. Lintu jäi sentään paikalle monien harrastajien iloksi, vaikka varmasti jatkaa pian matkaansa, lajityypilliseen tapaan.



Allihaahka on Suomessa hyvin myöhäinen syysmuuttaja, on tyypillistä että lintuja tavataan muutolla vielä joulu - tammikuussa. Sisämaassa talvella havaitut linnut ovat Vienan reitillään matkalla Itämerelle, eivätkä viihdy pitkään, jos ylipäänsä johonkin harvoista sulapaikoista laskeutuvat. Kevätmuutolla yksittäisiä allihaahkoja näkyy harvakseltaan jo haahkamuuton seassa. Päämuutto tapahtuu arktisten vesilintujen muuton etunenässä Suomenlahdella.


Allihaahka kuuluu Suomessa korkeimpaan uhanalaisluokkaan eli se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR, Critically Endangered). Allihaahka ei koskaan ole pesinyt Suomessa, mutta Itämerellä talvehtinut kanta on romahtanut vuosien 1993 - 2009 välillä peräti 66%. Norjassa laji on vähentynyt vuosina 1985 - 2003 hyvin huolestuttavaa 8% vuosivauhtia. Lintuharrastajat ovat keskuudessaan pohtineet ilmastonmuutoksen vaikutusta asiaan ja on arveltu, että leudompien talvien johdosta yhä suurempi osa allihaahkoista jäisi talvehtimaan arktisille merialueille. Jäämerellä tehtyjen havaintojen pohjalta tälle ajatukselle ei kuitenkaan ole löydetty tukea. Myös arktikassa havaittujen allihaahkojen määrä Suomenlahdella on vähentynyt suuresti. En edes muista, milloin viimeksi olen nähnyt useamman kymmenen allihaahkan muuttoparven, ennen 2010 -lukua kuitenkin! Allihaahkan englanninkielinen nimi on Steller's Eider, sillä lajin kuvasi ensimmäisenä Beringin tutkimusmatkalle osallistunut saksalainen luonnontieteilijä Georg Wilhelm Steller. Tunnetuimpia Stellerin löytämiä lajeja lienee stellerinmerilehmä, joka kuvattiin tieteelle ensimmäisen kerran vuonna 1741 ja vain 27 vuotta myöhemmin laji oli tapettu sukupuuttoon. Se on allihaahkankin seuraava uhananlaisuusluokka. (Eräs harvoista säilyneistä stellerinmerilehmän luurangoista majailee täällä).


Herralankosken lintu on rengastajatermein vanha, +2kv naaras. Sillä on kauniin teräksensiniset, kaareutuvat tertiaalit, joissa on valkoinen juova sisähöydyssä, leveät valkoiset kärjet siipipeiliä reunustavissa peitinhöyhenissä sekä kyynärsulkien kärjissä. Lajille tyypillisesti pää on suoraan sivulta nähtynä kulmikas ja nokka on kolmiomainen. Siipipeilin valkoisen tuplajuovan ohella hyvä tuntomerkki on myös lajin selvärajaisesti valkoiset siiven alapinnat ja kainalot, tämä tuntomerkki näkyy lennossakin kauas. Allihaahkalla on myös yhtäläisyys telkkään, sillä molempien lajien siivistä kuuluu lennossa viuhunaa.



perjantai 29. joulukuuta 2017

28.12. presumed Eastern Black Redstart phoenicuroides in Helsinki - keskiaasialainen muleli toistamiseen Suomessa

 

Initially discovered and broadcasted as a late Common Redstart on 25th Dec, this beautiful 1st-winter male Eastern Black Redstart (aka Kashmir Redstart, Tien Shan Redstart)  Phoenicurus ochruros phoenicuroides has been observed in the outskirts of Helsinki ever since. Surprisingly, it is just the 2nd record of this taxon from Finland, with the first being a 1st-summer male in Inkoo on 22nd -26th May, 2011.


Separating this taxon from hybrid Common x Western Black Redstarts is far from straightforward, because they may be virtually identical in plumage. Our bird is lacking whitish forehead, obvious pale wing panel, pale belly and diffuse demarcation line between black throat and orange breast, often mentioned as hybrid features (true phoenicuroides seem to have whitish forehead sometimes). Pictures published here are not just excellent captures, but detailed enough to make preliminary judgement over wing formula: There are four emarginations on 3rd - 6th primaries, with long emargination on 4th. Also the spacing ratio between P5-6/P6-7 seems to be spot-on, 1:2.


Unmoulted juvenile greater coverts have uniform, narrow beige edges and tips, contrasting to moulted adult median coverts with fresh bluish-grey egdes. See picture. So it is a 1st-winter male. It is widely believed that just small percentage of first-year males develop adult-type plumage during their first year, so called "paradoxus" type (the vast majority staying in female -like "cairii" -plumage). If this really is the case, many grey eastern birds must go overlooked in Europe. Maybe we should start collecting DNA -samples systematically from odd late autumn/winter grey Black Redstarts? (Black Redstart is rare in Finland in wintertime).



In our Northern latitudes, in short late-autumn and midwinter days, twitchers usually struggle to get there in time when a rarity alert comes. This bird is a different story - any twitcher is better make sure not to be there in daylight, because the bird is absent during light hours, and only appears around sunset, to start feeding under street lights for a couple of hours! And in the mornings, it disappears around first light when street lights turn off!

Vuoden ensimmäinen elis jäi viime metreille ja siten samalla myös vuoden viimeiseksi. Tosin eihän tällä kauniilla taksonilla ole lajin asemaa, ei ainakaan toistaiseksi, ehkä ei koskaan? Joka tapauksessa harvinainen ja silmiinpistävä muoto, jollaista en ollut aiemmin nähnyt. Linnusta dokumentoidut tuntomerkit puoltavat vahvasti määritystä itäiseksi phoenicuroides -muleliksi, suoraan Keski-Aasian vuoristoista, ehkä sellaisesta eksoottisen kuuloisesta paikasta kuten Tien Shan. Nimeksi on joskus ehdotettu myös kashmirinleppälintua. Kyseinen taksoni on pitkänmatkanmuuttaja ja se on ollut hyvin harvinainen vieras Euroopassa aivan viime vuosiin saakka. Ehkä osa on mennyt ohariksi myöhäisinä leppälintuina, mutta vaikuttaisi siltä että havainnot todella ovat runsastuneet. Tarsiger.com:in mukaan taigarautiaissyksynä 2016 nähtiin peräti 24 yksilöä Euroopassa. Se on huikea määrä, huomioiden, että vain koiraat voi määrittää ja nuorista koiraista vain mitättömän osan, nk. "paradoxus" -tyypin linnut, eli ne muutamat jotka saavat koiraan puvun ensimmäisenä elinvuotenaan. Mainittakoon, että ainakin kaksi ulostenäytettä on otettu talteen, saa nähdä saadaanko niistä eristettyä labraoloissa riittävästi mtDNA:ta analyysiä varten. Ja jos saadaan, niin minkähän lajin? :)

Linkki Dutch Birdingin määritysjuttuun
Birding Frontiersin juttuja tässä ja tässä.
Ertanin tutkimus leppälintujen evoluutiohistoriasta, katso fylogeneettinen puu
Koistisen hienot kuvat sekä blogiteksti
Mika Ilari Koskisen hieno video linnusta 
 
 
Redstarts are cool! Lopuksi vielä muutama leppälintu kotoa ja muualta:
 
Presumed hybrid male Common Redstart Phoenicurus p. phoenicurus x Western Black Redstart Phoenicurus ochruros gibraltariensis 18.6.2015 Jokioinen, Finland
Male Black Redstart, nominate ssp. Phoenicurus o. ochruros Gudauri, Georgia 25.4.2016
Male Ehrenberg's Redstart Phoenicurus p. samamisicus 29.4.2016 Anauri, Georgia
Male White-winged Redstart Phoenicurus e. erythrogastrus 26.4.2016 Stepantsminda, Georgia
 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Harmaata vain - Too many shades of grey - a Steppe Grey Shrike in Arava in 26th Oct 2017

Pitkästä aikaa lyhyt päivitys ei harmaiden päivien, vaan harmaiden lanttujen inspiroimana :)

Finally had some time to sort out a few pics. Birding in Eilat and Arava area is absolutely fun, even in October, when migration is perhaps not the most intense and many wintering birds are still on their way to south. Some birds are around in good numbers, and the best of all, one can stumble upon a good one practically anywhere, anytime!

This stunner, a first-winter Steppe Grey Shrike, was perching on a traffic sign near Arava junction, exactly here: 30.8555556,35.2611111

Steppe Grey Shrike Lanius pallidirostris, 1st winter

Steppe Grey Shrike Lanius pallidirostris, 1st winter

Steppe Grey Shrike Lanius pallidirostris, 1st winter
Compared to local Great Shrikes, namely Southern Grey Shrike ssp. elegans, this pale steppe form is very different in many respects. Of course it is a young bird, in the most striking of all plumages. Pale sandy-cream overall, isolated dark patch on ear-coverts, pale lores, stubby pale bill, long primary projection and a large white wing patch restricted to primaries only are classic field marks.

Lanius aucheri/elegans, or whatever, from Nizzana, Israel
The taxonomy of Great Grey Shrike complex is a rapidly evolving one, as is their field identification.

For example, the IOC gives Steppe Grey Shrike a specific status, Lanius pallidirostris, split from Southern Grey Shrike Lanius meridionalis; the HBW/BirdLife treats it (as well as other forms) a subspecies of Great Grey Shrike Lanius excubitor pallidirostris, while Dutch committee for avian systematics CSNA places it under name Steppe Grey Shrike Lanius lahtora pallidirostris. Compared to other bodies, the CSNA is not applying Biological Species Concept, but uses phylogenetic approach, thus recognising species in relation to their evolutionary history.

Local Finnish early winter specimen of Northern Great Grey Shrike Lanius excubitor
The Nordic rarities committees cooperated and made an extensive study reviewing variation of nominate and homeyeri -type Great Grey Shrikes in 2016. The dire conclusion was that all classical field marks of homeyeri can be found on specimens within breeding range of nominate excubitor. It is not possible to ID homeyeri on a vagrant context, and conclusively, all previously accepted records of homeyeri were rejected.

Well, borealis/sibiricus is still there...





keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Talvea odotellessa - Waiting for winter

7.11. kiersin kauniissa syyssäässä talvilintulaskentareitin Vesilahden Kirkonkylällä. Lintuja oli liikkeellä kohtuullisesti, vaikka mennyt pesimäkausi oli kylmien ja sateisten säiden vuoksi monille linnuille katastrofaalinen. Ilman kummoisempaa analyysiä tulokset voi kiteyttää niin, että marjalinnuista rastaita ja järripeippoja on liikkeellä mukavasti, samoin urpiaisia, vesilintuja on kohtalaisesti, varpunen on lähes kadonnut ja tiaisia on tavanomaista vähemmän. Viherpeipollakaan ei mene kovin hyvin.

Back to business with usual late autumn/ early winter stuff, like winter bird census, and ringing at feeder in our garden. Most migrants are gone by now, but still good numbers of Whooper Swans, Goosanders, Fieldfares, Bramblings and Redpolls around. Also a Hawk Owl and a Pygmy Owl today and a Grey-headed Woodpecker yesterday. No Waxwings or Pine Grosbeaks yet, maybe they are on a way from North.

A single flock of 12 Long-tailed Tits was on my winter bird route

Northern, nominate subspecies of Long-tailed tit is the most beautiful of all subspecies, to my eye
Pyrstötiaisia osui reitille yksi parvi, yhteensä 12 yksilöä. Suomalainen, valkopäinen alalaji on ehdottomasti kaunein pyrstötiaisen monista alalajeista.

Goldfinch is scarce, but regular winterbird on these latitudes
Tiklit värittivät laskentareittiä kahdessa paikassa yhteensä 16 yksilön voimin ja tämä rikkaruohostojen hyödyntäjä näyttäisi olevan runsastumaan päin vesilahtelaisena talvilintuna.


Kirkkolahti Bay was frozen in October, but now ice was gone and some Goosanders, Goldeneyes and Tufted Ducks had returned. No Grey Herons anymore.
Kirkkolahti ehti jo jäätyä lokakuussa ja tämä varmasti karkotti harmaahaikarat ja enemmistön vesilinnuista. Laskennassa näkyi vielä laulujoutsen, isokoskeloita, telkkiä ja kaksi tukkasotkaa.

There are loads of ripe red berries on Rowantrees, so we are expecting to get a good winter with thrushes, Waxwings, Bullfinches, Bramblings and - hopefully - Pine Grosbeaks around
Pihlajanmarjasato on melkoinen ja sen myötä räkättirastaita näkyi 650. Tilhet olivat kateissa, ne lienevät vasta tulollaan sitä mukaa kun pohjoisessa marjat hupenevat. Järripeippojakin näkyi yhdeksän, laji on ollut viime vuosina vähissä, joten saa nähdä jääkö niitä marjasadon turvin talvehtimaan. Viherpeippoja näkyi vain 41, lajin kantaa koettelevat kylmät kesät sekä etenkin viherpeipoille kohtalokas trikomonoosi, jonka seurauksena lajin kanta Suomessa on vähentynyt romahdusmaisesti.

There is a good influx of Hawk Owls going on, with several hundreds reported within a week
Hiiripöllöjä ei osunut aivan laskentareitin varrelle. Suomessa on kuluneen viikon aikana havaittu satamäärin hiiripöllöjä, joka monista muista pöllöistä poiketen on myös päiväaktiivinen. Ylempi lintu viihtyi Tarimaan suunnalla ja alempi lähellä Kaakilanniemeä. Parina päivänä ja iltana kotipihassa on näyttäynyt myös varpuspöllö, joka yleensä saa kimppuunsa kiukkuisten sinitiasten saattueen.

Another Hawk Owl

Whooper Swans are not in hurry, but stay grazing on the fields as far as lakes are not frozen, and there is no snow
Kaakilanniemen pelloilla lepäilee yli 200 laulujoutsenen parvi ja mukana on vielä kolme taigametsähanheakin. Jos kelit jatkuvat leutoina ja lumettomina, niillä ei ole mitään kiirettä muutolle. Parvi puidussa kaurapellossa, ilmeisesti kauralla on sängen seassa uutta, vihreää orasta.



A fragment of vast flock of Goosanders fishing at Alhonselkä water, they were surprisingly tolerant of three White-tailed Eagles fishing amidst their flock

Blue Tit, adult male. Percentage of adult birds was exceptionally high on my small sample, indicating poor breeding season
Coal Tit, the only juvenile of the three ringed today. Moult contrast clearly visible between juvenile outer and moulted, adult type inner coverts

Avasin talvilintujen rengastuskauden piharuokinnalta, puolentoistatunnin pyynnin tulos yhdellä verkolla 36 rengastusta ja kaksi kontrollia. Tali- ja sinitiaisilla vanhojen lintujen osuus oli melko suuri, mikä kielii tiaisten huonosta pesimätuloksesta viime kesänä. Kuvissa vanha koiras sinitintti, sekä nuori kuusitiainen


Vielä kuulumisia Viialan Alkkulan rengastuspaikalta, (sähkö)posti toi tänään löytökirjeen, jonka mukaan 6.6. kontrolloitu, hautomalaikullinen 2kv naaras punakylkirastas oli rengastettu 29.10.2016 Antwerpenin lähellä. Kyseessä on siten hyvin todennäköisesti muuttomatkalla ollut, Suomessa syntynyt lintu, joka lokakuun loppuun mennessä on hyvinkin ehtinyt Belgiaan. Esimerkiksi Lågskärillä syksyn rengastusten mediaanipäivä on 9.10. Rengastuspaikka sijaitsee Alkkulasta suuntaan 218° mikä on täsmälleen poikasena Suomessa rengastetuista punakylkirastaista ensimmäisenä vuonna saatujen löytöjen keskimääräinen suunta! Elävänä tavattujen punakylkirastaiden löydöt painottuvat Pohjois-Ranskaan, Etelä-Englantiin sekä juuri Belgiaan, tapettujen painottuessa Etelä-Ranskaan ja Välimerelle. Viime aikoina poikasena rengastetuista punakylkirastaista 0.5% tavataan kuolleina. Tästä luvusta melko tarkalleen puolet on tapettu ja puolet tavattu kuolleena. Punakylkirastaita on Suomessa rengastettu noin 170 000 ja ulkomaanlöytöjä on kertynyt yli 1800 yhteensä 30 eri maasta. (lähde: Rengastusatlas)


Talvilintulaskennan havainnot - Observations of winter bird census


Whooper Swan
Laulujoutsen
1

Tufted Duck
Tukkasotka
2

Common Goldeneye
Telkkä
6

Goosander
Isokoskelo
37

Pheasant
Fasaani
1

Common Gull
Kalalokki
3

Herring Gull
Harmaalokki
3

Grey-headed Woodpecker
Harmaapäätikka
1

Great Spotted Woodpecker
Käpytikka
3

Blackbird
Mustarastas
4

Fieldfare
Räkättirastas
650

Goldcrest
Hippiäinen
2

Long-tailed Tit
Pyrstötiainen
12

Blue Tit
Sinitiainen
50

Great Tit
Talitiainen
74

Coal Tit
Kuusitiainen
8

Willow Tit
Hömötiainen
3

Eurasian Treecreeper
Puukiipijä
2

Eurasian Jay
Närhi
2

Magpie
Harakka
26

Jackdaw
Naakka
99

Hooded Crow
Varis
21

Raven
Korppi
1

House Sparrow
Varpunen
3

Tree Sparrow
Pikkuvarpunen
44

Brambling
Järripeippo
9

Greenfinch
Viherpeippo
41

Goldfinch
Tikli
16

Siskin
Vihervarpunen
2

Common Redpoll
Urpiainen
69

Red Crossbill
Pikkukäpylintu
7

Bullfinch
Punatulkku
18

Yellowhammer
Keltasirkku
6








33 species


1226

lauantai 30. syyskuuta 2017

27.9. Great Grey Owl - and I mean "Great" - Lapinpöllö Sokeritehtaan mäellä

Poikkesin Naantalin "sokeritehtaanmäellä" iltapäiväretkelle, ajatuksena oli tietenkin yhyttää ino, sillä vuodenaika oli lajille mitä mainioin. Lintuja ei ollut mitenkään älyttömästi liikkellä iltapäivän tunteina, mutta rautiaisia, punarintoja, tiltaltteja ja pari mustapääkerttua löytyi pienellä etsiskelyllä.


Alueen oli vallannut palsternakka, ruskettuneita kuivia kukintoja törrötti kaikkialla. Ilmeisesti ne ovat hyönteistenkin suosiossa, sillä rautiaiset ja fyllarit tuntuivat myös viihtyvän kasvustossa.


Myös tämä veikeän raidallinen kotilo viihtyi palsternakan varressa. 


Järven puolella oli nuori mustakurkku-uikku, joka on tiettävästi paikalla kesällä pesineen pariskunnan jälkeläisiä. Jo alueelle saapuessani kiinnitin huomiota varisten ja närhien raakuntaan ja arvelin metsikössä piileskelevän huuhkajan tai kanahaukan. Olin jo lähdössä pois, kun huomasin varisten istuvan suuren kuusen latvassa ja tuijottavan alaspäin. Pienen etsinnän jälkeen kuusenoksien seasta löytyi yllättäen hieno lapinpöllö! Kyseessä oli niin suurikokoinen yksilö, että sen täytyi olla  naaras.







Päivä oli tässä vaiheessa pilvinen ja lintu oli umpisynkässä metsikössä kuustenoksien siimeksessä, joten käsivaralta kuvatessa piti laittaa ISO -arvot tappiin. Jonkunlaisia pönökuvia syntyi.


Tiltaltteja näkyi vielä poislähteissä muutamia ja pajulintujakin vielä pari. Myös pensastasku näkyi ja altaasta kuului muutaman kerran liejukanan ääntä. Lisäksi pohjantikan oloinen tikka lensi alueen yli, mutta harmillisesti en saanut määritystä varmistettua.


Päivän ainoa vaelluslaji, kaaliperhonen, ilmestyi jostakin paistattelemaan päivää ohdakkeelle heti kun auringonsäteet ilmestyivät pilvien raosta.