tiistai 13. syyskuuta 2016

Eka viikko Batumissa takana, huhhuh mitä petolintumuuttoa!



Viikko Batumissa tai tarkemmin Sakhalvashossa ja Shuamtassa on ollut uskomatonta petolintuähkyä alusta loppuun, hyvässä seurassa! Majoituksessa ei ole moittimista, paikallinen ruoka on erinomaista ja isäntäväki vieraanvaraista. Kyllä täällä kelpaa staijata petomassoja :) Matka Helsinki-Istanbul-Trabzon (lentäen), Trabzon-Sarp (bussilla) sekä Sarp-Batumi-Sakhalvasho (taksilla) sujui enimmäkseen jouhevasti, vähillä yöunilla kylläkin. Rajanylitys Turkista Georgiaan Sarpissa oli väsyneelle hermoja koetteleva kokemus, ylityspaikan kuumassa ja tunkkaisessa hallissa Turkissa väkeä oli ruuhkaksi asti ja jonotusruljanssi kesti noin tunnin. Georgian puolella en enää jaksanut tarkistaa, oliko Tbilisiin matkaava bussini yhä odottamassa, vaan tinkasin taksin perille noin 20€ hintaan. Pienen etsimisen jälkeen määränpää löytyi helposti ja vastaanotto oli ystävällinen.

Mehiläishaukkojen massat on hiljalleen taputeltu, haarahaukka kapuaa vähitellen kohti muuttohuippua ja ensimmäiset idänhiirihaukat ovat liikkeellä. Tiesittekö että Batumin paras idänhihaPÄIVÄ on ollut 250.000 yksilöä? Myös suohaukkoja menee näinä päivinä mukavasti ja pikkukotkan massapäivä lähestyy. Myös Aquila -kotkat ovat alkaneet vähitellen liikehtiä.

Tähän mennessä omalla jaksolla linssiin osuneet petolintulajit ja yksilömäärät:

1 Kalasääski
32
2 Pikkukorppikotka
4
3 Mehiläishaukka
50520
4 Käärmekotka
65
5 Pikkukiljukotka
74
6 Pikkukotka
1320
7 Arokotka
2
8 Ruskosuohaukka
773
9 Sinisuohaukka
1
10 Arosuohaukka
23
11 Niittysuohaukka
331

Sirosuohaukka
596
12 Sirovarpushaukka
881
13 Varpushaukka
x
14 Kanahaukka
x
15 Haarahaukka
11516
16 Idänhiirihaukka
1174
17 Arohiirihaukka
5
18 Tuulihaukka
x
19 Punajalkahaukka
2
20 Nuolihaukka
x
21 Muuttohaukka
1

Monelaista muutakin mukavaa on ollut muutolla, mm. kiharapelikaani, mustahaikara 56 ja sininärhi 97. Petojen määrittäminen ei vain lajilleen, vaan myös sukupuolen ja iän/puvun tarkkuudella on hauskaa mutta haastavaa. Uusia tuttavuuksia ovat olleet mm. ruskosuohaukkakoiraan tumma värimuoto ja paikallinen hiirihaukan alalaji menetriesi.


Aamu Mustallamerellä
Ensimmäisiä suohaukoja odotellessa
 
Asema yksi valmiina tulevaan päivään

Noin 6km leveä kapeikko vuorten ja Mustanmeren välissä, tästä ne tulevat

Nuori sirovarpushaukka Accipiter brevipes

Kun Pernis tulee lähelle, se tulee LÄHELLE! Nuori mehiläishaukka

Mehiläishaukkojen puku vaihtelee suunnattomasti, tässä vanha koiras vaaleammasta päästä

Sininärhi on myös seurattava laji

Mehiläissyöjiä ei sentään lasketa, niitä muuttaa joitakin tuhansia päivässä

Chorokin suistossa on kuningaskalastajia

ja lyhytvarvaskiuruja

Etelänharmaalokkeja oli paikalla tänään 10.000

Mukava uusi tuttavuus oli Kaspiantasku Saxicola maurus hemprichii
Tätä kirjoitellessa yötaivaalta kuuluu harvakseltaan yöhaikaran rääkäisyjä, lajilla on selvästi hyvä muutto meneillään nyt. Muuan iltana sekä lehtopöllö, että tornipöllö olivat yhtä aikaa äänessä. Mitähän on luvassa huomenna...

maanantai 12. syyskuuta 2016

A wasted beauty


This beautiful juvenile female Montagu's Harrier was found wounded today in Batumi, Georgia. The bird had shooting wounds and its humerus bone was broken. It had to be put to sleep, such a waste of a beautiful bird! Shooting raptors is forbidden in Georgia, but poaching is still all too common. If you want to help and put an end to illegal killings, please donate either for SABUKO, a local BirdLIfe partner or Batumi Raptor Watch or visit Batumi to watch most intense raptor migration in the Western Palearctic - count data for this season here.

perjantai 2. syyskuuta 2016

1.9. Luomuriisiä tai sitten ei - Indian Pond Heron a.k.a. Paddy Bird in Turku

An adult Indian Pond Heron was found in Turku, 31. August. It was initially broadcasted as a Squacco Heron, a major Finnish rarity, but turned out to be something else, once again. Indian Pond Heron is a sedentary species with local movements related to dry or flooded seasons. However, most information about its movements published in popular handbooks dates from 1950's or 1960's. There are some recent records of vagrants from Kuwait, Kazakhstan, Singapore and Seychelles, the last of which lies something about 3000 km's from the Indian subcontinent. There are few known specimens in zoos and aviaries in Europe. In any case, its natural vagrancy to Finland seems to be extremely unlikely, but not impossible.

Indian Pond Heron skulking in dense grass, occasionally well visible
Levinneisydeltään etelään ja kaakkoon painottuva rääkkähaikara Ardeola ralloides on Suomessa hyvin harvinainen vieras. Laji on tavattu maassamme vain kuudesti ja ainoastaan kerran laji on ollut kunnolla bongattavissa, 28.9.-21.10.1990 Reisjärven Kanungissa. Ymmärrettävästi laji puuttuu monilta nykybongareilta, varsinkin heiltä jotka ovat syntyneet tuon ajankohdan jälkeen :)

Sitten Reisjärven viivyttelijän rääkkähaikarahäly on tullut piippariin ainakin neljästi: 23.5.2003 klo 00.03 Ruovedeltä, 18.7.2007 klo 19.48 Rautavaarasta, 13.7.2009 klo 21.38 Heinolasta ja nyt viimeksi 31.8.2016 klo 12.06 Turusta. Ruoveden lintu on hyväksytty ja julkaistu rääkkähaikarana, mutta ensiviestin jälkeen lintua ei enää löytynyt. Rautavaaran lintu osoittautui kiinanriisihaikaraksi A. bacchus. Heinolan havainto oli oikea, mutta tieto linnusta oli jo ilmoitushetkellä puolitoista kuukautta vanha. (Lisäksi 4.8.2012 ko 20.45 Oulun Turkansaaresta lehmähaikarana ilmoitettu lintu osoittautui niin ikään kiinanriisihaikaraksi).

Kiitokset Kari Kekille seuraavien lentokuvien lainaamisesta:

Indian Pond Heron made a dashing fly-by © Kari Kekki
There were no rings or signs of abnormal wear © Kari Kekki
The bird stayed about three hours in a single spot at the opposite side of river

For the first autumn day, the weather was nice and sunny
Niinpä keskiviikkona puolenpäivän jälkeen lukuisat bongarit starttasivat kohti Turun Åvikia toiveikkaina. Kuinkas sitten kävikään? Parin ensimmäisen tunnin aikana lintua bongattiin ja päivitettiin rääkkähaikarana, mutta vähitellen epäilykset heräsivät. Klo 15 tienoilla Petteri Mäkelän viestissä todettiin, että laji lienee INTIANRIISIHAIKARA A. grayii. Myöhemmin samana iltana intianriisihaikara ilmoitettiin myös Suomelle uutena lajina, jonka voi tulkita hienoiseksi kannanotoksi lajin luonnonvaraisuuteen. Kärjellä on varmasti tylsää, sillä megararirintamalla on ollut viime aikoina hiljaista :D Ajatus intianriisihaikaran luonnonvaraisesta harhautumisesta Suomeen on kutakuinkin järjetön, olkoonkin että lähisukuinen kiinanriisihaikara on vastikään hyväksytty Brittein saarilla A -kategoriaan (laji on pitkänmatkanmuuttaja ja kyseessä oli nuori tai esiaikuinen yksilö). Lienee päivänselvää, että Rk tulee sijoittamaan havainnon E -kategoriaan. Koska intianriisihaikara on huonosti tuntemani laji, on silti paikallaan tutustua lajista julkaistuun tietoon.

Finally the Indian Pond Heron took its wings and flew into open, with its plumes and elongated scapulars ruffling in the wind. A truly magnificent bird!
Yleisimmissä käsikirjoissa kuvaillaan lajin esiintymistä näin:
  • Ali & Ripley 1968: "Status, distribution and habitat: Resident; shifting locally with drought and flood conditions. Extralimital. From the Persian Gulf to Burma and Malaysia."
  • Cramp ym. (BWP) 1977: "Movements. Apparently mainly sedentary in nearest breeding area in Iran (D A Scott). In India and Pakistan, resident but shifting locally with drought and flood conditions (Ali and Ripley 1968). Distribution. ...Meinertzhagen (1954) included Kuwait in its distribution, without details; has not been recorded there in last 17 years (SH)."
  • Meinertzhagen 1954: "Distribution. From Burma...and to the Persian Gulf at Bushire and Kuwait. Its status in Arabia is uncertain; almost certainly resident, though there is no evidence of breeding."
  • Hancock ja Kushlan 1984: "Distribution and population: ...Little information is available on population numbers, but the species is particularly common in some parts of its range, notably in the Indian subcontinent where it is one of the most familiar waterbirds...Migration: This species appears to be very sedentary. Movements seem to take place only when drought or flood conditions make its preferred habitats unsuitable."
HBW:n sivuilla sentään kerrotaan mm. että lajilla on tulviin ja kuivuuteen liittyvää paikallista liikehdintää, sekä mahdollisesti säännöllistä muuttoa Lakkadiiveille, Andamaaneille ja Nicobareille talvisin. Lisäksi laji esiintyy vain kesäaikaan Pohjois-Pakistanissa.

Hyvä yleisesittely lajista löytyy myös Heron Conservation -sivuilta.

Mutta useimmissa painetuissa lähteissä julkaistu tieto lajin liikkeistä on peräisin 1950-60 luvuilta ja teokset siteeraavat toinen toistaan. Jopa tunnettu eversti ja satusetä Meinertzhagen roikkuu mukana lähteissä. Kuvauksiin liittyy ilmaisuja "apparently" tai "appears to be". Lajilla todetaan olevan liikehdintää kuivuuden ja tulvimisen myötä ravinnon perässä ja se on yleinen Intiassa. Puoli vuosisataa myöhemmin, rengastuksen, geologgereiden ja satelliittilähettimien aikakaudella, on paikallaan kysyä kuinka hyvin lajin liikehdintä todella tunnetaan? Etenkin, kun huomioi lajin tunnistamiseen liittyvät haasteet muiden kuin juhlapukuisten lintujen osalta, sekä seuraavat eri lähteistä poimitut harhautumishavainnot:

Kuwait: 7.11.2009, 15.7.2013
Seychellit: "Vagrant to inner islands and Amirantes, mainly Sept-Dec" - seitsemän havaintoa.
Singapore: 18.4.2015 Singapore.
Kazakhstan: Joitakin viimeaikaisia havaintoja.
Thaimaa: Havaitaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
Malesia: Pieniä määriä havaitaan säännöllisesti.
Belgia heinäkuu 1988, alkuperä ei tiedossa, arvellaan karkuriksi, mutta myös luonnonvaraisen esiintymisen mahdollisuutta on ainakin pohdittu.

Mittasin muutamien paikkojen lyhimmät etäisyydet intianriisihaikaran lähimpiin esiintymisalueisiin: Kuwait 800 km, Seychellit 3000 km, Singapore 1000 km. Seychelleille on hieman lyhyempi matka Omanista, mutta siellä intianriisihaikara on melko harvinainen ja kuka tietää vaikka Omanin linnut olisivat peräisin Iranin tai Pakistanin pesimäkannasta? Turkuun lähimmiltä pesimäalueilta on matkaa ehkä 4000 km. Laji on tiettävästi suhteellisen harvinainen tarhalintuna Euroopassa. Ville Vepsäläisen mukaan eurooppalaisten eläintarhojen tietokannasta löytyy ainakin kahdeksan tiedossa olevaa intianriisihaikaraa, eikä kaikkia yksilöitä välttämättä ole listattu tietokantaan. Puhumattakaan enemmän tai vähemmän laittomista yksityiskokoelmista, jollaisia on ehkä enemmän kuin tiedämmekään. Kuinka moni lukija tietää, että esimerkiksi rubiinisatakieliä löytyy Suomestakin häkkilintuharrastajalta, luvallisesti? Turun haikara on ilmeisesti aikuinen yksilö, siis +1kv mutta mahdollisesti jopa +2kv, koska sillä ei näy mitään esiaikuisuuden merkkejä siipisulissa tai peitinhöyhenissä. Lintu on kokolailla juhlapuvussa, niskan valkeanbeiget pluumit ovat jonkinverran kuluneet tai katkeilleet, kuten selän ja hartioiden pidentyneet kylmänruskeat koristehöyhenetkin, mutta puku on yhä varsin siisti. Pohdintaa rääkkähaikaralajien määrityksestä Birding Frontiersin sivuilla täällä. Vanhat linnut ovat yleisen käsityksen mukaan epätodennäköisempiä harhautujia kuin nuoret ja sitäpaitsi niiden osuus populaatiossa on yleensä pienempi kuin nuorempien ikäluokkien, siis linnuilla yleensä. Rk tullee sijoittamaan lajin E-kategoriaan, mutta perusteluista olisi mukava lukea tuoreempiakin näkökulmia kuin ainoastaan viittaukset yllä mainittuihin teoksiin, koska lajilla on kauas ulottuvaa, enemmän tai vähemmän säännöllistä liikehdintää. Myös kuivuusmuutto ja vastaavat ravintotekijöihin liittyvät ilmiöt voivat monella lajilla laukaista varsin pitkämatkaisen muuton, vaikka kyseinen laji ei olisikaan vuodenaikaismuuttaja.

Mutta miksi kummassa rääkkähaikara on niin tiukassa Suomenniemellä?


















lauantai 13. elokuuta 2016

Lokkeja Taralla - Some Herring & other gulls from Tara dump

A good day to get some Herring Gull pics from Tara dump. Juvenile fuscus Lesser Black-backed Gulls were practically absent, it has been possibly the worst breeding season ever. There was just 75 adult and only five juvenile fuscus. Argentatus were abundant with ca. 3000 birds, mostly adults.

Mitäpä voi tehdä pilvisenä, sateisena loppukesän päivänä? Ainakin toistaiseksi voi kuvata lokkeja Taralla, vaikka biojäte on jo pääosin hallissa eikä houkuttele siivekkäitä entiseen malliin. Harmaalokkeja oli jopa 3000, selkälokkisaldon jäädessä alle sataan. Pilvisen päivän etuna on myös genahälyjen vähäisyys, sekä tietysti höyhenpuvun sävyjen toistuminen hienosti, suora auringonpaiste kun polttaa sävyt tunnistamattomiksi. Miinuspuolelle luettakoon tänään lajivalikoiman suppeus, mielenkiintoisia yksilöitä ei löytynyt. Satunnaiselle kävijälle parin tunnin seulonta antoi kuitenkin hyvän kuvan argarin pukujen vaihtelusta, mm. selän ja hartioiden kuluneisuuden osalta näkyi sekä hyvin kuluneita, että varsinkin tuoreita yksilöitä. Vaihtuneita selkä- ja hartiahöyhiä näkyi vielä niukasti. Monella yksilöllä siiven ja pyrstön kuvioinnit jäivät näkemättä, mikä vaikeutti joidenkin lintujen osalta määrittämistä.

Juvenile fuscus
Small, rather lightly-build juvenile argentatus
Huge, robust, contrasting bird, juvenile marinus
Juvenile argentatus from paler end
Juvenile argentatus from darker end (not very dark at all)
Juvie Shelduck made a very short visit - it is not common at all in-land Finland


tiistai 5. heinäkuuta 2016

4.7.2016 Suomen 2. ruostepyrstö, Kylmäpihlaja - Rufous Scrub-robin, Rauma, Kylmäpihlaja, the 2nd record

Local birder Kalle Haapala found a Rufous Scrub-robin in Kylmäpihlaja island, Rauma, Finnish West Coast, in yesterday morning. It was just the 2nd record for Finland and, of course, the first for Satakunta province. Congrats for Kalle, well done lad! Kylmäpihlaja is a popular outdoor destination with four daily ferries in July, so the bird was easily accessible for public. The sole previous record was on 27 May 1995 in Pyhtää Ristisaari, SE-Finland. With bright rufous upper tail and rump, and tail with dark central feathers and wide black subterminal markings, this bird belongs to eastern familiaris/syriaca group.

Kalle Haapala löysi eilen Kylmäpihlajasta Suomen tokan ruostepyrstön. Hulppeat onnittelut Kalle! Edellisen kerran laji havaittiin 27.5.1995 Pyhtään Ristisaaressa, jossa tämä Antti Mikalan Suomenpinnaksi löytämä lintu oli hienosti esillä löytöpäivän iltaan saakka. Edellisestä tapaamisesta oli siis vierähtänyt yli 20 vuotta, joten havainto oli tervetullut uusinta monille nykypolven ja myös joillekin kokeneemmille bongareille! Ei ihme, että Poroholmasta lähtevät lautat olivat loppuunmyytyjä!

Perillä saaressa jouduimme odottamaan noin 1,5 tuntia, ennen kuin lintu näyttäyi. Lopulta se oli hyvin hallinnassa vähintään kaksi tuntia melko pienellä alueella majakkapolun pohjoispuolella, täsmälleen tässä kohdassa 61.144359, 21.303968.

Linnulla on voimakkaasti muuhun yläpuoleen kontrastoituvat, kirkkaan oranssinsävyiset pyrstön yläpuoli ja yläperä, sekä tumma keskimmäinen pyrstösulkapari ja voimakkaat mustat subterminaalikuviot pyrstösulissa, joten se kuuluu itäiseen familiaris/syriaca -alalajiryhmään.

Katso Mika Ilari Koskisen hieno majakasta kuvattu video linnusta täällä.



 
 


Kylmäpihlaja lighthouse, a decent birding tower!
A 1,5 hours waiting for the bird to reappear
There it is, hiding under the junipers
Finally, showing well here
The Rufous Scrub-robin was feeding in open area in the middle for about two hours!
Delicious After-Twitch dinner
The local brew was tasty while waiting the bird to appear
Palataanpa lopuksi ajassa 21 vuotta taaksepäin. Mukava parin viikon arktikaretki Virolahdella oli hyvässä vauhdissa. 27.5. klo 8.05 aamustaiji Parriossa keskeytyi tekstipiipparin viestiin: Ruostepyrstö, Suomenpinna, Pyhtään Ristisaaressa! Hyvä ettei aamupuuro jäänyt hellalle, matka saaresta saareen taittui niin ripeästi, että rantautuessamme Ristisaareen kuulimme olevamme ensimmäiset bongarit paikalla. Päivä oli pimeä ja matalalla roikkunut sumuverho tiivistyi pisaroiksi kasvillisuuteen. Ripeän mutta pitkältä tuntuneen kävelyn jälkeen lintu löytyi nopeasti pohjoiskärjestä, jossa se viihtyi hyvin pienellä alueella katajanjuurakoiden seassa. Tällä paikalla lintu viipyi iltaan asti, mutta aamun koittaessa se oli häipynyt. Päivä oli fossiilikameralle aivan liian synkkä eikä Suomenpinnaa tohtinut lähestyä meille osoitettua tarkkailupaikkaa lähemmäs. Oheiset dokkarikuvat on kännykällä kuvattu diafilmiltä käyttäen luuppina Kowan 30x okulaaria väärin päin :)

Rufous Bush-chat 27.5.1995 Pyhtää Ristisaari. Heavy crop from colour slide.
Rufous Bush-chat 27.5.1995 Pyhtää Ristisaari. Heavy crop from colour slide.
 


perjantai 1. heinäkuuta 2016

1.7. seurantapyynti jatkuu - just another CES ringing day

Sää oli suotuisa aamun seurantapyynnille, +15°C, pieni etelätuuli, pilvistä. Aurinko nousi klo 3.54, joka tarkoitti sitä, että verkkojen tulisi olla pyynnissä jo puoli tuntia aikaisemmin. Verkot olivatkin pyynnissä 3.25 - 8.25. Kausi on edennyt niin pitkälle, että tasan puolet pyyntikerroista on nyt takana.


Ensimmäisellä kierroksella joku Acro lauleli katkonaisesti altaan pikkuruovikossa välillä reunapajuihin hyppien. Myöhemmin sain linnun näkyviin ja nyt se kuuluikin paremmin: Rytikerttunen!



Myöhemmin aamulla luultavasti sama rytky löytyi ensin kolmen pensaikkoverkon linjasta ja uudelleen renkaan kera ruovikkoverkosta! Kyseessä oli uusi rengastuslaji pyyntipaikalle.




Myös viitakerttunen tuli verkosta ja samoin keväällä rengastamani viitasirkkalintu.




Päivän laji oli kuitenkin punarinta, jolla pesintä näyttää onnistuneen tänä vuonna mainiosti - yksi vanha ja kaksitoista nuorta lintua sai renkaan.


Lisäksi mainittakoon kontrolli hömötiaisesta sekä satakieli, 2kv. Ja myös Slovenian rautiainen eksyi verkkoon toistamiseen. Nopeita ovat linnut tänä vuonna, sillä mm. pajulintu ja pensaskerttu olivat jo saaneet pesyeet maailmalle.


Rengatuksia yhteensä 27 ja kontrolleja 4 - Ringings 27, retraps 4.

Rautiainen Dunnock 2 retrapped
Punarinta Eurasian Robin 13 1 2cy 12 1cy ringed
Satakieli Thrush Nightingale 1 1 2cy ringed
Räkättirastas Fieldfare 1 ringed
Viitasirkkalintu River Warbler 1 retrapped
Rytikerttunen Eurasian Reed Warbler 1 ringed
Viitakerttunen Blyth's Reed Warbler 1 ringed
Pensaskerttu Common Whitethroat 1 1cy ringed
Pajulintu Willow Warbler 2 1cy 1 +1cy ringed
Hömötiainen Willow Tit 1 +1cy retrapped
Sinitiainen Blue Tit 1 ringed
Talitiainen Great Tit 1 ringed
Peippo Chaffinch 4 ringed
Pajusirkku Reed Bunting 1 1cy ringed